Halpoja palveluja turvallisuuden kustannuksella?
Mediassa pyörivä kampanja ”Se mikä näyttää halvalta, ei aina olekaan halvin vaihtoehto” sai ihan uuden merkityksen matkustettuani kuukausi sitten halpabussilla Helsingistä Turkuun.
Tositarinoita Palveluista sarjassa keskustellaan tällä kertaa halvoista palveluhinnoista ja herätetään kysymyksiä siitä, lasketaanko hintoja laadun ja turvallisuuden kustannuksella.
Mitä siis bussissa tapahtui?
Talven aikana tulen useasti reissaamaan Varsinais-Suomessa ja ilokseni totesin bussien tarjoavan edullisia lippuja. “Rentoa” ajattelin “hyppään vain aikaiseen aamubussiin, torkahdan matkalla ja olen pirteänä perillä. Mukavaa matkustamista”. Päädyin vaihtoehtoja punnittuani yksikerroksiseen valkoiseen halpabussiyhtiöön – pysäkit olivat minun kulkureittieni näkökulmasta kätevällä sijainnilla.
Siten eräänä tiistaina istahdin hämärään aamubussiin kello kuuden jälkeen ja otin mukava torkkuasennon. Bussi starttasi ja heti sen jälkeen bussin radio paukahti päälle hetkeksi. Kohta se toistui uudestaan ja sitten taas uudestaan ja uudestaan…
Kävelin kuskin luo pyytämään häntä sulkemaan radion matkustamosta, haluaisin nukkua. Kuski vastasi:” Nukuitko huonosti? Niin minäkin. Olen nukkunut kolme tuntia ja mun täytyy välillä pistää radio päälle, jotta pysyn hereillä. Ja en saa sitä matkustamosta pois päältä. Että onnea vaan!”
En nukkunut silmäystäkään matkalla. Se oli epämiellyttävin bussimatka eläessäni. Minulla oli ostettu paluulippu samalle päivälle ja yllätys – sama kuski kyyditti minut takaisin Helsinkiin.
Laitoin bussiyhtiölle palautetta jo matkalta. Toivoin vastausta kysymykseen täyttääkö tällainen toiminta heidän laatu- ja turvallisuusvaatimukset. En ole saanut heiltä mitään vastausta tähän päivään mennessä.
Matkan jälkeen oli päätös helppo: ostin sarjalipun VR:lle ja uskon junan pysyvän raiteillaan. Ennen kaikkea haluan perille turvallisesti ja mukavasti.
Yksittäinen virhe vai onko tingitty turvallisuudesta ja laadusta ?
Tapaus herätti useita kysymyksiä. Onko halpojen hintojen kääntöpuoli se, että samalla on tingitty turvallisuudesta ja laadusta? Vai oliko tässä kyse yksittäistapauksesta? Vai hieman molemmista?
Joka tapauksessa on syytä kysyä seuraavat kysymykset. Ja toivoisin kovasti saavani niihin vastauksia:
- Onko kyse siitä, että varamiesjärjestelmää ei ole ja/tai ihmisiä ei ole perehdytetty toimimaan ehdottomien minimiturvallisuus periaatteiden mukaan?
- Onko minimiturvallisuus ylipäätänsä määritelty?
- Onko oman esimiehen tai ylimmän johdon asenne se, että äkkinäistä poissaoloa tai työvuoron perumista väsymyksen vuoksi ei katsota hyvällä? Tai sitä pidetään litsauksena, koska työntekijöihin ei luoteta?
- Vai onko palkkiojärjestelmä sellainen, että se ohjaa ajamaan väsyneenäkin?
Oli syy mikä tahansa, suosittelen, että oma toimiva radio kuljettajalle on paikallaan, mutta vain viihtyvyys syistä. En suosittele sen hankintaa siksi, että kuski ei nukahtaisi.
Kirjoittaja:
Minna-Kaarina Forssén, Business Collaboration Manager, Aalto Service Factory
Aalto Service Factory Blog 